Älä koskaan sano "Ei koskaan!"

Blogin ensimmäiset tekstit ovat odottaneet tovin julkaisua pöytälaatikossa, itsekriittinen kirjoittaja kun on kyseessä. ;) Bloggaus on kaiken lisäksi allekirjoittaneelle täysin uusi taiteenlaji, vaikka muutoin on tullut paljon kirjoiteltua. En ole tietotekniikan ihmelapsi, joten alkuun blogi varmasti hakee muotoaan. Nyt kuitenkin blogin julkaisuun löytyi sopiva ajankohta. Tontti on nyt nimittäin virallisesti meidän oma ja projektin eteneminen konkretisoituu. 

Olemme muutamista asioista sanoneet ”Ei koskaan!”. Vain muutamia esimerkkejä: ”En koskaan seurustele sellaisen miehen kanssa…”, ”En koskaan seurustelisi naisen kanssa, joka…”,”En koskaan muuta kävelymatkaa kauemmas Stockmannista”, ”En koskaan muuta pois kerrostalosta; en rivariin enkä varsinkaan omakotitaloon!”. Ja kaikki tuo on lopulta tehty. Viimeinen kohtakin on nyt realisoitumassa kun olemme rakennuttamassa unelmiemme omakotitaloa, jota kutsumme Harjanteen Helmeksi.

Niin, lapsen syntymästähän se kaikki alkoi, kuten niin monella muullakin. Ensin tarvittiin lisähuone ja lisää tilaa. Ja miksi ei sitten samaan hintaan myös oma piha: omat istutukset, mahdollisuus grillata ja päästää lapsi suoraan ovesta ulos kulkematta hisseissä ja portaissa. Lisäksi toiveissa oli lapsiystävällisempi ympäristö kuin kaksio kapakan ja ruokakaupan lastaussillan vieressä. Käytäntöhän sen saneli, asumisen muotoon liittyvät haaveet muuttuivat. Niinkuin tietysti mekin. Ensin muutimme kauemmas mainitusta Stockmannista ja rivitaloon. Pari vuotta olimme tähän tyytyväisiä. Sitten syntyi toinen lapsi… Tarpeet jälleen muuttuivat. Asuntomessuja tuli useampana vuotena kierrettyä ja siellä mieleen hiipi aluksi vain pieni salattu haave: Mitä jos joskus saisin sellaisen kodin, jossa lähes kaikki ratkaisut eivät olisi ulkoisen pakon sanelemia kompromisseja, saisi itse päättää. Olisi mahdollista saada omaan kotiin kaikki, mitä sujuvaan arkeen tarvitaan. Ja mitä jos ei olisi taloyhtiötä, jonka hyväksyntä moniin käytännön järjestelyihin rivitalossakin tarvitaan. Moni palanen loksahti paikoilleen ja pian huomasimme kumpikin tahoillamme selailevamme tontteja. Aluksi puolileikillään, lopulta jo tosissamme odotimme kaupungin uutta tonttijakoa. Ja mikä onni, ensimmäistä kertaa vuosiin Tampereen kaupunki laittoi tontteja myös myyntiin. Juuri nyt, kun olimme omaa tonttia etsimässä. Meillä oli kriteerejä, toiveita, jotka juuri myyntiin tulleet tontit täyttivät. Ja lopulta onni potkaisi perhettämme uudelleen kun saimme kaupungilta tontin ostettavaksi.  Löysimme tontin Tampereen Vuoreksesta, uudelta Isokuusen Harjanteen alueelta. Tästä lähtikin iso pyörä pyörimään, ruuhkavuodet saavat kirjaimellisen ja painotetun merkityksen. Otamme kuitenkin haasteen vastaan, sillä monesta vaikeastakin kohdasta on jo aiemmin selvitty. Mutta jos jotain olemme vuosien mittaan oppineet, ei kannata koskaan sanoa ”Ei koskaan!”. :)